Tässä taas pääs iskemään sellanen mietiskely yö että alta pois :) Aiheena ikävä ja rakkaus... Ihminen on siitä kumma otus että kun ikävä rupeaa vaivaamaan niin yleensä sitä ei osaa ajatella muita asioita ku sitä omaa rakastaan (paitsi tunnilla tai jos on muuta keskittymistä vaativaa tekemistä). Onko kukaan koskaan miettinyt että mistä se tunne on peräisin , tai ylipäätänsä tunteet on lähtösin.

Esimerkiksi rakkaus. Mitä se on , miksi tunnemme niin , miksi toiset ihmiset saavat tuntemaan itsemme niin vaivautuneeksi ja toisten kanssa voimme olla alusta lähtien normaalisti , miksi toiset ihmiset taas saavat sukkamme pyörimään jaloissa pelkällä parilla sanalla ja toiset taas ärsyttävät meitä... Näihin kysymyksiin ei kait koskaan saada edes vastausta , mutta onhan se kiva koittaa itse oman pään sisällä saada vastausta :)

Itse olen kaukosuhteessa(jos 200km nyt on niin kauhea matka) ja tunnen tuota ikävää todella paljon. Viettäisin kultani kanssa enemmänkin aikaa jos vain suinkin mahdollista , mutta isoin ongelma siinä on aika ja raha. Helpompaa olisi tietysti vain muuttaa sinne kaupunkiin mutta kun taas koulu on kesken ja ei se niin helppoa ole lähteä.

Siinä teille miettimistä ja toivottavasti kommentteja tulisi :)